Elämme monella tavoin poikkeuksellista aikaa. Me, jotka seuraamme läheltä rakennemurrosta, näemme valtavan muutospaineen; on pakko tehdä ratkaisuja, koska tekemättömyys johtaa vielä suurempiin ongelmiin. On monella tavoin ajolähtö.
Muutokset eivät tapahdu tyhjiössä. Mitä isompien rakenteiden muutoksesta on kysymys, sitä enemmän muutos, ratkaistessaan yhden ongelman, tuottaa uusia ongelmia. Lähtökohtana toki on, että ratkaisun lisäarvo on suurempi kuin uusien, syntyvien ongelmien haitat. Lopputilannetta on kuitenkin nykyisessä hyvin kompleksisessa ympäristössä vaikea ennakoida. Tosin tällä hetkellä näyttää, että ennakointia ei edes yritetä tehdä. Se tarkoittaa, että yllätyksellisiä ongelmia sataa ja kaatuu päälle mitä todennäköisemmin, kiihtyvällä tahdilla tulevina vuosina. On oltava jatkuvassa valmiudessa; mitä tahansa, mistä tahansa ja milloin tahansa saattaa tulla eteen.
Samanaikaisesti vahvan rakennemurroksen kanssa tai ehkä siihen liittyen on tapahtunut myös arvomurros. Yhteisölliset arvot ovat siirtyneet taka-alalle ja vallalla on yksilölliset arvot. Tämä näkyy myös organisaatioiden toiminnassa. Aikaisempi yhteistyön nimiin korostettu ajattelupohja on murtunut ja organisaatiot ovat kääntyneet sisäänpäin. Oma etu on ykkönen, kaverista ei niin väliä.
Kun tehdään ratkaisuja pelkästään omasta näkökulmasta, ne yhteenkietoutuneissa toiminnoissa aiheuttavat vääjäämättä kustannuksia toisille. Kustannusten siirtoa voidaan tehdä tai siihen pyrkiä avoimesti tai verhotummin. Maksuosapuolen on vaikea hyväksyä tai perustella uhriroolia ainakaan omille veronmaksajille. Vahinko laitetaan helposti kiertämään. Mitä nopeammaksi peli kiihtyy, sitä varmemmin kaikki häviävät.
Toisaalta kehitys on luonnollista: jos olosuhteet ovat kohtuuttomat, joudutaan unohtamaan moni ylevä arvo ja palaamaan hengissä pysymiseen. Kohtuuttomat odotukset suhteessa resursseihin aiheuttavat ympärillä näkyvää välinpitämättömyyttä. Tällä välinpitämättömyydellä on hintansa, mutta hintalappu selviää vasta vuosien kuluttua, kun kaikki vuorollaan ovat olleet maksumiehinä.
Valtuuston kokouksessa 17.11.2014 käytettiin puheenvuoro kuntastrategiaan kirjatun vision ”Hollola on aktiivisesti ratkaisuja etsivä, yhteistyöhakuinen ja vastuullinen kunta” uudistamisesta. Olen samaa mieltä: yhteistyötä ei voi tehdä yksin. Yhteistyöhön tarvitaan aina vähintään kaksi. Nykyisessä toimintaympäristössä visiota on vaikea toteuttaa, vaikka Hollolalla halua siihen vielä olisikin.
Hollolassa 20. marraskuuta 2014
Päivi Rahkonen
Kunnanjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti