Luokalle jääneet

Viime viikkojen aikana on Päijät-Hämeen kunnille satanut nuhteita vääristä valtuustopäätöksistä. Yhdeksän kuntaa yhdestätoista kannatti sote-alueeksi Tampere-keskeistä rakennetta Helsingin sijaan.

Ehkä pöly olisi jo laskeutunut, mutta keskiviikon maakuntatilaisuudessa, missä ensin toivottiin hyvää yhteistyötä, annettiin sitten tulla olan takaa maakuntahallinnon kaikkien edustajien voimin; huonot ja tyhmät oppilaat jätettiin luokalle – se tuli selväksi. Niin paljon on tullut jälkikommenttia tilaisuudesta äimistyneiltä, että ilmeisesti on syytä muutama sana kirjoittaa siitä, miksi suurin osa kunnista päätti väärin. En tietenkään voi vastata muiden puolesta, mutta omaa ajattelua voin valottaa.

Ymmärtäisin pääkritiikin, jos se kohdistuisi siihen kohtuuttomaan asetelmaan, johon kunnat on laitettu: antamaan kantoja keskeneräisistä asioista, joiden osalta tietoa ei riittävästi. Viittaan tässä edelliseen blogiini, jossa analysoin huonon hallinnon toimintamallia. Tämä on jälleen malliesimerkki siitä.

Kuntien kannalta on erittäin oleellista tietää kolmen kertoimen (asukasluku, sairastavuus, ikärakenne) välinen painotus, koska se heittelee kuntaosuuksia Hollolan kokoisessa kunnassa miljoonia euroja vuodessa. Lisäksi olennaista olisi tietää se, tasataanko kustannuksia koko Suomen, sote-alueen vai tuotantoalueen sisällä. Myös tällä on miljoonien eurojen vaikutuksia. Kokonaisvaikutukset voivat olla jopa kymmeniä miljoonia maakunnan osalta. Vaikka rahalla ei ole väliä -näin olen kommenteista ymmärtänyt -on näin suuret summat köyhälle maakunnalle iso juttu; se on pois aina jostain muusta.

On sanottu, että kysymys on edunvalvonnasta: uskommeko itseemme. On aika vaikea uskoa, että jos pääkaupunkiseudun ja Lahden alueen intressit ovat vastakkaiset, Lahden alue voittaisi väännössä. Olen ollut seuraamassa kolmea valtionosuusuudistusta seurantaryhmissä, joissa kaikissa on tavoiteltu oikeudenmukaista lopputulosta, mutta lopulta tehty sattumanvaraisiin tuloksiin johtaneita poliittisia päätöksiä. Satunnaisesti kunnat ovat hävinneet tai voittaneet riippuen siitä, miten rulettipöydässä on käynyt. Nämä selkeät ongelmat on myös myöhemmin todennettu asiantuntijoiden toimesta. Poliittiseen päätöksentekoon on siis tältä osin aika vaikea luottaa.

On myös vedottu siihen, että Päijät-Häme on pari vuotta sitten päätynyt yksimielisesti Helsinki-suuntaan. Olin tässä työryhmässä, joka mm. haastatteli HYKS:in ja TAYS:in johtoryhmän; luulen tuntevani perustelut aika hyvin. Esitys oli erikoissairaanhoidon osalta perusteltu ja edelleen relevantti. Sote-alueen osalta kysymys on kuitenkin 70 % muustakin. Kun erikoishoito molemmissa on hyvällä tasolla ja vapaa hakeutumisoikeus takaa halutun hoitopaikan, ei ratkaisua voi perua pelkästään erikoissairaanhoidosta tehtyyn analyysiin.

Kuuden kunnan kuntaliitosselvityksessä korostettiin merkittävänä etuna edunvalvonnan paranemista. Lahden asukasluvun painoarvo olisi Metropolissa kasvanut 7,1 %:sta 10,6 %:iin. Sote-alueen osalta sillä, olisiko päätösvalta 10 % vai 20 % ei sen sijaan keskustelussa ole koettu olevan mitään merkitystä.

Voimakkain kritiikki on kohdistunut väärän valinnan vahinkoon elinkeinopolitiikan ja metropolihallinto-kytkennän osalta.

Olemme viimeisen puoli vuotta kuulleet melko kovaa kysymyksenasettelua kuntajakoselvittäjän toimesta alueen metoropoli-hokemasta. Kärjistäen ja yksinkertaistaen meiltä on kysytty, mitä kaupankäynnin välineitä alueella on pk-seudulle, johon perustuen alue voisi saada luontaisen roolin ja aseman osana metropolia. Vastauksia ei ole löytynyt. Ulkopuolisen rankka analyysi on, että alueemme ei menesty noukkimalla murusia (asukasvirroista) vaan siihen tarvitaan aivan toisenlainen strategia. Pääkaupunkiseutu pärjää aina paremmin kilpailussa yrityksistä; sillä on ylivoimainen kilpailuetu. Mikä on se metropolistrategia, mihin nojaamme ? Se on tainnut jäädä maakunnan kunnille epäselväksi. Asia vaatisi avointa keskustelua ja syvällisempää läpikäyntiä, jotta siihen voidaan laajasti sitoutua. Pelkkiin iskulauseisiin on vaikea nojata.

Nyt tehtävä aluejako vaikuttaa puhujien mukaan kaikkiin tuleviin aluejakoihin. On pakko sanoa, että puhujat eivät taida ymmärtää eri aluejakojen merkitystä tai sitten tarkoitetaan enemmänkin pelkästään yksittäisiä kysymyksiä kuten maakuntaliiton yhdistymissuuntaa. Valtakunnassa olevat kymmenet eri aluejaot eivät koskaan voi mennä yksi yhteen johtuen aluejakojen erilaisesta tavoitteesta ja luonteesta. Lahden alue tulee jatkossakin kuulumaan eri aluejakoihin.

Olennaista on ymmärtää, että tietoa nyt vaaditun sote-aluepäätöksen tekemiseksi ei kunnissa ole ollut riittävästi. Tämän vuoksi ainakin meillä tähän liittyi myös kirjaus, ettemme voi tietojen vajavaisuudesta johtuen ottaa asiaan sitovaa kantaa ja että kunnilla tulee olla oikeus arvioida aluejakoa uudelleen myöhemmin.

Hollolassa 17. lokakuuta 2014

Päivi Rahkonen