Eilen illalla Päijät-Hämeessä tehtiin historiaa: kaksi kuntaliitospäätöstä. Maan hallituksen kuntarakennelain tavoitteena oli toteuttaa parin kuukauden päästä päättyvällä hallituskaudella ennätysmäärä kuntaliitoksia. Tällä hetkellä näyttää, että ilman kolmea kriisikuntapakkoliitosta vähenemä on alle 20 kuntaa. Edellisellä hallituskaudella pelkästään vuonna 2009 kuntien määrä väheni 67:llä. Päijät-Häme kunnostautuukin tällä hallituskaudella kärkialueena, mitä tulee kuntaliitoksien toteuttamiseen.
Aika harvinaisia päätöksiä ovat kuntarajojen muutokset Hollolassa. Viimeksi kuntarajoja on siirrelty vuonna 1956 (silloin pakolla).
Erityisen hyvälle tuntuu, että liitospäätös Hollolaan toteutui Hämeenkoskella yksimielisesti. Sisältyyhän päätökseen valtava määrä myös tunnetta. Hollolan osalta yksimielinen päätös oli puolestaan vahva signaali vastaanotosta; ovi on avattu seinustaa myöten ! Lähtökohdat yhteiselle tekemiselle vaikuttavat erityisen hyvälle, kun liitosprosessin vaikeimmaksi kohdaksi muodostui yhdistymishallituksen tasa-arvokiintiön mukainen paikkajako. Se, että paikat ovat haluttuja, kertoo myös paikkojen arvostuksesta. Hihat on haluttu kääriä ylös ja tehdä vuosien selvitysten jälkeen työtä tulevaisuuden eteen käytännössä. Lähtökohta liitokselle ei ole pelko, vaan usko ja luottamus siihen, että ” hyvä tästä tulee”.
Vuosi sisältää merkittävän määrän hallinnollista valmistelua; on uudistettava tukku suunnitelmia ja tehtävä uusia, on uudistettava sopimuksia ja neuvoteltava muutoksia, on päivitettävä yhteisen toiminnan ja tekemisen periaatteet, on yhdistettävä henkilöstö ja hoidettava muutokset rekistereihin ja pohjatietoihin.
Liitoksen täytäntöönpanotehtävässä onnistumisen paras palaute lienee se, että liitosta ei ihmisten arjessa huomata; asiat hoituvat ja palvelut pelaavat. Sen eteen tehdään hartiavoimin työtä.
Hollolassa 27. tammikuuta 2015
Päivi Rahkonen
