Kunnallistieteellisen aikakauskirjan numerossa 3/2014 oli Hovila-Isotalo-Hovila artikkeli kuntarakenneuudistuksen valmisteluprosessin ja selvitysvelvollisuuden arvioinnista.
Analyysi on kauhistuttavaa luettavaa siitä, mihin suomalainen hyvä hallinto on vajonnut. Vuonna 2011 alkaneella hallituskaudella on viety eteenpäin merkittäviä uudistuksia, joiden osalta on sivuutettu ideologisten pyrkimysten varjolla kaikki hyvän hallinnon periaatteet. Syntilista on todella karua luettavaa:
- Hallitusohjelman kirjaus on sellaisenaan hyväksytty vaihtoehdottomaksi pohjaolettamukseksi, ilman perusteellista analyysiä kuntakentän tosiasiallisten ongelmien tehokkaimmista ratkaisumalleista
- Hallitusohjelmaan on kirjattu lopputulos, kun olisi pitänyt sitoutua ongelmien ratkaisuun parhailla mahdollisilla menetelmillä ja tehokkaimmin. Ongelmien kattava hahmottaminen puuttui kokonaan
- On sitouduttu teknisiin malleihin ongelmien ratkaisun sijaan
- Muutosten lähtökohdiksi on otettu perustuslaillisiin ongelmiin kaatuneita pohjaratkaisuja kuten vastuukuntamalli, mitkä hyvän valmistelun kautta olisi voitu todeta kestämättömiksi jo alkuvaiheessa
- Kuulemisia on pyydetty valmiiksi sidotuista ja huonoista perusratkaisuista, joihin lausunnoissa ei ole voinut ottaa kantaa; kunnille lähetetty lausuntopyyntö ja siihen liitetty kyselylomake olivat huomattavan rajattuja
- Huono lakien pohjavalmistelu on johtanut epätarkoituksenmukaiseen kuulemiskierrokseen, missä sadat lausunnonantajat on laitettu kiinnittämään samalla tavalla huomiota esivalmistelun puutteellisuuteen, lausuntoja on jouduttu pyytämään uusien kierrosten kautta tai valmistelu on jouduttu aloittamaan alusta
- Alan parhaiden asiantuntijoiden, edes poliittisen päätöksenteon kautta ryhmiin valittujen, ammatillista osaamista ei ole kuultu tai kuunneltu
- Etenemisjärjestys on ollut nurinkurinen; muut lait linjattiin kuntarakennelaille alisteisiksi vaikka kuntarakennelaki ja selvitykset olisivat edellyttäneet tietoa valtionosuuslaista ja sotelaista
- Perustavaa laatuisia ongelmia ei ole tunnustettu, vaan jatkettu valmistelua, jonka osalta umpikuja on ollut jo pitkään näkyvissä
Analyysissä on todettu, että hyvän säädöspolitiikan noudattaminen estäisi poliittisten valintojen hautautumisen juridis-teknisten selvittelyiden alle. Samalla on todettu, että hapuileva lainvalmistelumalli on mahdollistanut uudistusta vastustavien tahojen aktiiviset torjuntareaktiot.
Suomessa on menetetty monta kriittistä toiminnan vuotta virheellisellä etenemisellä. Vielä surullisempaa on se, että lapsi on heitetty pesuveden mukana.
Huonolla hallinnolla on ollut kauaskantoiset ja laajat vaikutukset. Kuntakenttä on joutunut tuleen vastaamaan kansalaisten vaatimiin tosiasiallisiin perusteluihin, joita ei ole ollut esittää. Päättelyketjut ovat ontuneet, koska lopputulos on määritelty ilman aukotonta analyysiä. Vihan kohteena ovat olleet kuntien viranhaltijat, jotka on alistettu prosessiin, jossa ei ole menestymisen mahdollisuuksia ilman, että uhrataan omat periaatteet hyvästä hallinnosta. Sama valtio joka eilen korosti koulutuksen ja asiantuntijuuden tarpeellisuutta ja tänään sylkäisee asiantuntijoiden päälle.
Valtion uskottavuus ja luotettavuus kunnissa on heikompaa kuin koskaan historian aikana tilanteessa, missä pitäisi oikeasti ja aidosti kyetä katsomaan tulevaisuuteen ja tehdä muutoksia rohkeasti. Käynnissä olevalla hallituskaudella kunnille on muodostunut mielikuva siitä, että jos valtiolla on oikeus näyttää keskisormea kunnille, myös kunnilla on oikeus siihen suhteessa valtioon. Tätä satoa niitetään nyt villinä laukkaavissa soteratkaisuissa. Valtion moralisointia on vaikea ottaa tässä tilanteessa vakavasti.
Ongelmat ja puutteet ovat olleet prosessin eri vaiheissa ilmeisiä. Ehkä kuitenkin eniten herättää hämmennystä se, että vapaan lehdistön maassa, lehdistö ei ole kokenut tai nähnyt prosessissa mitään muuta ongelmaa, kuin yksittäisten kuntien kiukuttelun. Erityisesti aluelehti Etelä-Suomen sanomat on kunnostautunut tällä saralla. Syyllistämällä yksittäisiä toimijoita on lakaistu poikkeuksellisen merkityksellinen ongelma maton alle ja hyristy hallituksen tahtiin. Ainoa valtakunnallinen lehti, mikä on tehnyt poikkeuksen, on ollut Suomen Kuvalehti ja toimittaja Eeva-Liisa Hynynen.
Arvostelemme Venäjän lehdistön valtapuoluesokeaa kirjoittelua, mutta emme näe malkaa omassa silmässä. Tällainen kehitys herättää syvää huolestumista. Lehdistön kannattaisi palata juurilleen ja pohtia olemassaolonsa perusteluja. Mihin me tarvitsemme lehdistöä, jos emme voi luottaa sen toimintaan isojen ongelmien näkemisessä ? Pienet ongelmat me näemme ilman lehdistöäkin.
Hollolassa 13. lokakuuta 2014
Päivi Rahkonen
Kunnanjohtaja
Aika paljon on aikaa käytetty näihin asioihin vaikka on jäänyt epäselväksi mitkä on ne konkreettiset ongelmat, joihin uudella kuntarakenteella pyritään vastaamaan ja onko tarjotut ratkaisut ongelmiin nähden ollenkaan toimivia.
VastaaPoistaKyse täällä Päijät-Hämeessä on mielestäni ollut siitä, että Lahden ympärillä olevia kuntia pyydetään hätiin Lahden talousongelmia ratkaisemiseen ja ihmetellään kun motivaatio asukasluvultaan pienemmillä mutta pinta-alaltaan suuremmilla kunnilla ei ole suurkunnan suhteen kovin korkealla ja samaan aikaan tyrmistellään, että teillähän on jotain omiakin intressejä, vaikka monenlaisia tärkeitä asioita on hoidettavana keskuskaupungin ulkopuolellakin rajallisin resurssein.
En ollenkaan väheksy tarvetta hoitaa keskuskaupungin ja ympärillä olevien kuntien asiat kestävälle mallille, mutta kiinnostaisi mikä siihen on todella toimivin ratkaisu? Vaikka kuntarajat poistettaisiin Suomesta kokonaan, se ei muuta etäisyyksiä, matka-aikoja ja kustannuksia. Voitaisiin ajatella, että kaikki kunnat kuuluisi jatkossa Helsinkiin ja tästä huolimatta ei Lahti olisi ainakaan ihan heti aidosti osa Helsinkiä jos ihmisten elämä ja asiointi suuntautuu samoin kuin tähänkin saakka.
Lehdistö ei ole tähän saakka parhaalla mahdollisella tavalla pyrkinyt selvittämään, mitä Lahden ympärillä olevissa kunnissa oikeasti halutaan ja tarvitaan. Se on ottanut vähän kuin opettajan ellei peräti päättäjän roolin ilman, että on tähän tehtävään kuitenkaan kunnolla eväitä.
Valitettavaa on myös, että "tavalliselle asukkaalle" ja miksei ammattilaisellekin nämä sote- ja kuntarakennetouhut vaikuttavat sen verta sekavalta, että niiden ymmärtäminen on vaikeaa. Asiaa ei mitenkään tee helpommaksi jos lehdistö värittää asioita omista intresseistään käsin.
Jori Ravantti, Asikkala
rakennemuutos@gmail.com