Pakkokuntaliitoslakiesitys on annettu. Se koskee 24 kehyskuntaa yhdeksän keskuskaupungin naapurissa. Päijät-Hämeessä laki koskee vain Hollolaa. Annettuun lakiesitykseen liittyy poikkeuksellisen paljon ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuuksia. Suurimmat epäkohdat ovat:
1) Lakiesitys on ristiriidassa Suomen perustuslakiin kirjatun kunnallisen itsehallinnon kanssa
- kunnallista itsehallintoa ei voi toteuttaa naapurikunnan mielipiteillä
- Tätä samaa ongelmaa ovat pohtineet Suomen ykkösperustuslakiasiantuntijat eli Tuori ja Mäenpää (mm. Suomen Kuvalehti 48/2013). Lakia laatiessa tulisi kunnioittaa perustuslakia.
- Jos pakkoa halutaan käyttää tulisi muuttaa perustuslakia.
2) Lakiesitys on ristiriidassa Euroopan neuvoston 1985 paikallisen itsehallinnon peruskirjan kanssa, johon Suomikin on sitoutunut. Siinä painotetaan paikallisviranomaisten oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti.
.
3) Lakiesitys on ristiriidassa tieteellisten tutkimuksien kanssa. Tieteellisesti on voitu todeta, ettei kunnilla ole optimikokoa, vaan eri palveluissa on erilainen optimikoko. Tutkimukset ovat myös voineet osoittaa, että suuret kaupungit ovat tehottomampia ja hallintokustannukset niissä merkittävästi suuremmat kuin pienemmissä kunnissa. Tutkimuksin ei myöskään ole voitu todeta, että kuntakoko ratkaisisi tai lieventäisi haasteita tai ongelmia, joita Suomi ja kaikki sen kunnat ovat kohdanneet.
4) Lakiesitys on ristiriidassa käytännön näytön kanssa. Kansalaiskyselyissä (viimeksi yle uutisoi 15.1.2014) suuret keskuskaupungit eivät pärjää palveluarvioinneissa. Toteutuneet suurkuntaliitokset ovat osoittaneet, etteivät keskuskaupungit pärjää liitoksen jälkeen sen paremmin.
- Onko siis todettavissa, että kansalaisten yhdenvertaisuus Suomessa tarkoittaa sitä, että tyytyväisistä kansalaisista on tehtävä tyytymättömiä, jotta kaikki ovat keskimäärin tyytymättömiä. ?
5) Lakiesitys on ristiriidassa historiallisen näytön kanssa. Pakkokuntaliitoslaille ei löydä tukea myöskään Suomen historiasta. Pakkoliitoksia on tehty 1970-luvun loppupuolelle saakka. Viimeisimpänä Karhula ja Kymi pakkoliitettiin Kotkaan. Jäljelle jäi vuosikymmenien katkeruus.
- Näyttää jopa sille, että ilman liitoksia Kotkalla olisi mennyt paremmin, koska juuri huonommin ei voi mennä: Kotkan talous oli yli –40 milj. euroa alijäämäinen viime vuoden lopussa.
6) Lakiesitys on ristiriidassa kuntien välisen tasa-arvon kanssa. Pakkoliitokset eivät koske pääkaupunkiseutua, missä voidaan toteuttaa metropolihallintoa pakkoliitosten sijaan.
- Jos valtakunnallisesti jossain päin kuntaliitoksia olisi voitu perustella maan edun näkökulmasta niin juuri pääkaupunkiseudulla.
7) Lakiesitys on ristiriidassa perustelujen osalta. Keskeiseksi perusteluksi nostettu maankäyttö ei vastaa todellisuutta. Kuntien maankäyttöä ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki, kansalaisten yhdenvertainen asema sekä erityisalueet.
- Esimerkiksi merkittävin maankäyttöä rajoittava tekijä Hollolassa on poikkeuksellisen suuri luonnonsuojelualue sekä armeijan harjoitusalue kunnan keskustaajaman välittömässä läheisyydessä. Kuntaliitoksilla ei ole vaikutuksia keskeisimpiin maankäyttökysymyksiin.
- Lahdella riittää kehitettävää, joista uusimpana keskusta ja radanvarren merkittävät kaavoitus- ja kehittämiskohteet (ESS 16.1.2014)
8) Lakiesitys on ristiriidassa päätöksentekokyvyn kanssa. Suurten kaupunkien poliittinen monijakoisuus tekee niistä poliittisesti herkkiä. Poliittista herkkyyttä horjutetaan entisestään liittämällä vastentahtoisia kuntia sekoittamaan tilannetta.
- Lopputuloksena on poliittisesti kriisiherkkä kunta, missä johdonmukainen päätöksentekopohjaa on erittäin vaikea synnyttää. Tosin Lahden osalta tilanne on jo mm. talouden tasapainotuksen osalta päätöksentekokyvytön. Jos jo valmiiksi tulehtuneeseen tilanteeseen lisätään uusia kriisiaineksia, voi arvioida, että saadaan aikaan vuosikymmenien kaaos.
9) Lakiesitys on ristiriidassa poliittisen uskottavuuden kanssa. Ennen vaaleja sekä nykyinen pääministeri että valtiovarainministeri toistivat useassa paneelihaastattelussa, ettei kuntien pakkoliitoslakeja tulla toteuttamaan.
- Onko siis ihme, että kansalaisilla on mennyt luottamus poliittisiin päätöksentekijöihin ?
10) Lakiesitys on ristiriidassa edellä mainituista syistä johtuen hyvän hallinnon ja hallintomenettelylain edellyttämien toimintatapojen kanssa.
Olennaisintahan tässä kaikessa on se, että vastoin totuttuja käytäntöjä ja periaatteita, tiedolla ja faktaperusteilla johtaminen ja eteneminen on sivuutettu samalla kun laillisuus- ja hyvän hallinnon kriteerit on uhrattu poliittiselle agendalle. Tämä ei tietenkään ole poikkeus, kun tarkastellaan maapallon kaikkia maita. Tämän periaatteen toteuttavia maita kuvataan yleisemmin heikkoa kansalaisluottamusta nauttiviksi, kriisiherkiksi ja mielivallalla johdetuiksi diktatuurimaiksi.
Me emme ole vielä siellä, mutta tie, jolle olemme lähteneet, johtaa sinne. Tämä on asian vakavuuden ydin ja tätä vastaan yleiset reaktiot suurimmaksi osaksi ovat syntyneet. Toimintaperiaatteidemme tulisi olla kestävät. Kaikissa olosuhteissa tulisi nojata ja luottaa kansanvaltaan eikä vain silloin, kun menee hyvin. Huonoina aikoina mitataan maan poliittisen toiminnan uskottavuus, luotettavuus ja kestävyys.
Hollolassa 20. tammikuuta 2014
Päivi Rahkonen
Kunnanjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti